Saanko esitellä uuden ystäväni Lennin? Tämä oli kyllä retorinen kysymys, mutta kuuluu tapoihin. Lenni valmistui juuri äsken, vihdoin ja viimein, "Tilda - Satumainen talvi" -kirjan ohjeilla. Unohdin ottaa kuvan nukesta ilman yöpaitaa, ja kaula-aukko oli vähän tiukka, joten nyt yö-paita taitaa olla ja pysyä Lennin päällä melko tiiviisti... Sen verran voin sanoa, että Lennin koivista tuli ehkä hiukan eri mittaiset, mutta onneksi ne ei näy juuri mihinkään pitkien helmojen alta. Alunperin Lennin piti lähteä tutuille joululahjaksi, mutta en ehtinyt saada sitä(kään) ajoissa valmiiksi, joten eiköhän se jää minun sänkyäni vartioimaan. (Lennin nimi on sivumennen sanoen sisäpiirivitsistä peräisin..)
Ajattelin tämän tekoa aloittaessani, että, hah, a piece of cake, mutta oli siinä omat hankaluutensakin. Varsinkin vanun tunkeminen ja raajojen kiinnitys olivat yllättävän haastavaa puuhaa. Hiuksetkin mulla oli Lennille varattuna, mutta tuntui vähän haaskaukselta alkaa änkeämään niitä yömyssyn alle; eihän niitä paljoa jäisi näkyviinkään ja ihan fiksulta näyttää ilmankin.
Lenni totisesti piristi mieltäni, tämän täytyy olla sitä tekemisen iloa. (:
Olen tekemässä elämäni ensimmäistä kirjoneuletyötä ja olen täysin hullaantunut kyseiseen hommaan! Nämä lapaset (Valkealan lapaset, SK 1/08) eivät kyllä ole aivan valmiit, mutta kuvailin silti eilen illalla, kun niin kovasti halusin alkaa jo bloggailemaan niitä. Erityisen ylpeä olen kärjestä (kuvio pysyi hyvin kasassa, kavennuksista huolimatta) ja onnistuneista pilkullisista peukalokiiloista.
Varsi on kyllä aika pitkä, mutta toivottavasti ei liian pitkä.
Toinenkin kappale on jo melkein paketissa, sitten vielä peukalot paikalleen ja mummon 80-vuotislahja on valmis. Nyt vaihtuu roolit toisin päin; mummo on yleensä aina antanut lapasia ja sukkia lahjaksi, mutta nyt saan itse antaa mummolle käsineet. Toivottavasti en ehdi suurempia kämmejä enää tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti